Archive for the ‘ atec zephyr 2000 ’ Category

Kokeiltua: Zephyr 2000 100hp

Tulipa tuossa käytyä tyyppilennolla Zephyrilläkin. Aiemmin foorumissa suosittelin Zephyriä eikä ennakko-odotus koneesta juurikaan muuttunut.
Melkeimpä yhä voisin toistaa itseäni ja sanoa että se on hyvä kone aloittelijalle, helppo lentää, vakaa, mukavan tuntuinen jämäkkä sauvatuntuma,
ei liian äkäinen, ja kohtuu nopeakin ultraksi, ainakin tuolla 100 hp Rotax 912ULS -moottorilla.

Lentoonlähtö oli rivakka ollakseen kiintopotkurikone ja nousunopeus oli ultralle tyypillinen “kyllä lähtee” eikä mikään maantijyrä jossa on siivet.

Zephyrin niinikään saa niin tarkkaan trimmiin että kädet voi irrottaa ohjaimilta ja kone menee suoraan ja
kuvitella saattaa että matkalennolla jatkuvan kepittämisen tarpeen puuttuminen on varmasti mukava ominaisuus.

Dynonin EFIS oli kanssa ihan kätevä, siihen tottui tosi äkkiä ja
moottorilennosta keinohorisonttiin tottuneena se on horisonttiviivan piirtävänä oikein kätevä laite jyrkissä kaarroksissa ja trimmatessa kone vaakalentoon.
Väitteet EFIS-laitteen hankaluudesta ja sen pitkäaikaisesta oppimiskynnyksessä eivät kyllä pidä ihan paikkaansa, sanotaanko nyt että se on “ihan kuin
lentosimussa”. Hieman isommat numerot tosin saisi olla sekä korkeus että nopeusnäytössä, jotta näkyvyys etenkin repsikan paikallekin olisi kohtuullisen hyvä,
näkyvyys ohjaajalle on riittävä joskaan ei juhlallinen. Perinteisessä keinohorisontissa on kuitenkin kaikki niin pientä ja miniatyyrista että Dynonin ei niin hirveän
isot numerot ovat kuitenkin aika kohtuullisen kokoisia noin suhteessa, joten ei siitä nyt kuitenkaan liiaksi pitäne valittaa.

Näkyvyys ohjaamosta on hyvä eteenpäin, ei ihan yhtä hyvä kuin Starissa, mutta erinomainen verrattuna moottorikoneisiin tai Dynamicciin.

Kone pysyi hyvin hallinnassa myös hidaslennossa ja ohjaustuntuma säilyi hyvänä sakkaukseen saakka.

Termiikissä kone pompotti ehkäpä enemmän kuin Dynamic, mutta ei niin paljoa kuin Star. Korkeutta joutuu paimentamaan tinttikelillä koska
nostot nostavat tätäkin konetta samaan tyyliin kuin Staria, siis eri tuntuinen kuin vaikka Dynamic tässä mielessä.

Koneen laskuasuun saattaminen on yksinkertaista, tehoja pois ja nokkaa ylös myötätuulessa, ja sitten vaan odottelee että nopeus putoaa laippa-alueelle.
Aika helposti se oli sinne pudotettavissa, aika saman tyyppinen kuin muut nykyultrat. Ykköslaipat ulos laippanopeus säilyttäen perus ja finaali.
Kone tuli kiltisti moottorilla vedätettynä sopivassa kulmassa kohti kenttää valorivistön pysyessä melkein loppuun saakka oikein; kaksi punaista ja
kaksi valkoista. Kosketus kenttään tapahtui pehmeästi päätelineille ensimmäisellä yrittämällä ja koneen asento ja nopeus säilyi finaalissa aika hyvin
ilman vatkaamista. Kone siis ei ole suttunuijaohjattava Smiley. Ensimmäinen kone jota olen kokeillut jonka kanssa pääsi sinuiksi jo ekalla laskulla. Tietysti kumuloitunut
tyyppikokoelma lienee osallisena asiaan myös. Rullailu hallille ja kone halliin. Käsijarru mallia polkupyörä/mopo on ehkä varvasjarruun tottuneelle
ekat pari minuuttia outo, mutta ennen kuin on Malmilla asematasolta 18:n odotuksessa, se tuntuu jo ihan luontevalta.

Nopeusmittarin virheestä ei ole allekirjoittaneella parempaa tietoa, mutta keskimäärin mittari lupasi yli 200 km/h ilmanopeuslukemia maanopeuden vaihdellessa suunnasta
riippuen 140 ja 230 km/h välillä joten mistään hitaan pään ultrakevytkoneesta ei ole kysymys, kone houkuttelee matkalentämiseen tällä kuin muillakin ominaisuuksillaan.

Kone ei ole tyyliltään raaseri vaan pikemminkin muistuttaa Diamond DA-40:n eleganttia fiilistä ja luksuskruisailua. Täydellinen tietenkään kone ei voi olla,
ultrien tyypilliseen tapaan siitä löytyi hieman nipottamista kuomumekanismista missä verrokki DA-40:n osat sopivat keskenään just,
eikä niin että vähän sovitetaan ja asetellaan ja sitten vasta menee linksut paikalleen. Turvallisuusmielessä kuomumekanismin lukitus on todennäköisesti
yksi parhaista näkemistäni tähän mennessä ja tuskin pystyy aukeamaan lennolla vaikka löisi pään kovastikin tintissä kuomuun tai vaikka laskusta ei niin
kesysti käyttäytyvällä koneella sitten tulisikaan niin täydellinen.

Istuma-asento koneessa on erinomainen ja toisin kuin ultrissa yleensä, penkin takana on kattoon asti ylettyvä laipio joka toimii niskatukena jos tulee
kolarissa äkkipysäys (esim. pakkolasku). Yleensä ultrakoneissa tyypillisesti ei ole mitään tukea niskan takana ja kolariturvallisuus on tältäosin vielä
siellä 50-60-luvulla vaikka penkki olisi muuten parempi kuin tyypillisen vanhan moottorikoneen Trabant/Lada-laatua oleva penkki jonka suunnittelukriteereihin
ei lienyt kuulunut termit kuten 26g turvaohjaamo (jo varmaan 0.5 g riittää siihen että penkki luiskahtaa kiskoilla asetuskohdalta taka-asentoon mikä on
lähinnä surkuhupaisaa puhuttaessa samaan aikaan tyyppihyväksyttyjen koneiden väitetystä turvallisuudesta (onhan se uusissa koneissa toki huomioitu, kaikissa
Diamondeissa ja Cirruksissa toki on niskatuet ja penkit jotka ei kolistele pitkin kiskoja kuin junat ilman veturinkuljettajaa)…

Koneen huippunopeus on korkeampi kuin koneen VNe, eli koneella pääsee vaakalennossa VNe:n yli täydellä kaasulla. Vihreä kaari loppuu kuitenkin melko aikaisin tässä konetyypissä josta johtuen lähes täyttä kaasua ei voi 100 hp Rotaxilla käyttää ainakaan matalilla lentokorkeuksilla, lentopinnoilla ehkä (kokeilematta vaikea sanoa).

Huomioitava seikka mainospekseistä valmistajan sivulta:
Spekseissä luvattu 220 km/h cruising speed tarkoittaa että ajetaan Rotaxia melko isoilla kierroksilla ja kovalla kulutuksella.
Pilotin valittavana on siten joko pitkä toimintamatka tai suuri nopeus.
Lento-ohjekirja lupaa seuraavaa 60 litran tankeilla varustetusta versiosta:
140 km/h 1070 km toimintamatka
180 km/h 700 km toimintamatka
200 km/h 666 km toimintamatka
220 km/h 515 km toimintamatka

Advertisements

Kokeiltua: Zephyr 2000 100hp

Tulipa tuossa käytyä tyyppilennolla Zephyrilläkin. Aiemmin foorumissa suosittelin Zephyriä eikä ennakko-odotus koneesta juurikaan muuttunut.
Melkeimpä yhä voisin toistaa itseäni ja sanoa että se on hyvä kone aloittelijalle, helppo lentää, vakaa, mukavan tuntuinen jämäkkä sauvatuntuma,
ei liian äkäinen, ja kohtuu nopeakin ultraksi, ainakin tuolla 100 hp Rotax 912ULS -moottorilla.

Lentoonlähtö oli rivakka ollakseen kiintopotkurikone ja nousunopeus oli ultralle tyypillinen “kyllä lähtee” eikä mikään maantijyrä jossa on siivet.

Zephyrin niinikään saa niin tarkkaan trimmiin että kädet voi irrottaa ohjaimilta ja kone menee suoraan ja
kuvitella saattaa että matkalennolla jatkuvan kepittämisen tarpeen puuttuminen on varmasti mukava ominaisuus.

Dynonin EFIS oli kanssa ihan kätevä, siihen tottui tosi äkkiä ja
moottorilennosta keinohorisonttiin tottuneena se on horisonttiviivan piirtävänä oikein kätevä laite jyrkissä kaarroksissa ja trimmatessa kone vaakalentoon.
Väitteet EFIS-laitteen hankaluudesta ja sen pitkäaikaisesta oppimiskynnyksessä eivät kyllä pidä ihan paikkaansa, sanotaanko nyt että se on “ihan kuin
lentosimussa”. Hieman isommat numerot tosin saisi olla sekä korkeus että nopeusnäytössä, jotta näkyvyys etenkin repsikan paikallekin olisi kohtuullisen hyvä,
näkyvyys ohjaajalle on riittävä joskaan ei juhlallinen. Perinteisessä keinohorisontissa on kuitenkin kaikki niin pientä ja miniatyyrista että Dynonin ei niin hirveän
isot numerot ovat kuitenkin aika kohtuullisen kokoisia noin suhteessa, joten ei siitä nyt kuitenkaan liiaksi pitäne valittaa.

Näkyvyys ohjaamosta on hyvä eteenpäin, ei ihan yhtä hyvä kuin Starissa, mutta erinomainen verrattuna moottorikoneisiin tai Dynamicciin.

Kone pysyi hyvin hallinnassa myös hidaslennossa ja ohjaustuntuma säilyi hyvänä sakkaukseen saakka.

Termiikissä kone pompotti ehkäpä enemmän kuin Dynamic, mutta ei niin paljoa kuin Star. Korkeutta joutuu paimentamaan tinttikelillä koska
nostot nostavat tätäkin konetta samaan tyyliin kuin Staria, siis eri tuntuinen kuin vaikka Dynamic tässä mielessä.

Koneen laskuasuun saattaminen on yksinkertaista, tehoja pois ja nokkaa ylös myötätuulessa, ja sitten vaan odottelee että nopeus putoaa laippa-alueelle.
Aika helposti se oli sinne pudotettavissa, aika saman tyyppinen kuin muut nykyultrat. Ykköslaipat ulos laippanopeus säilyttäen perus ja finaali.
Kone tuli kiltisti moottorilla vedätettynä sopivassa kulmassa kohti kenttää valorivistön pysyessä melkein loppuun saakka oikein; kaksi punaista ja
kaksi valkoista. Kosketus kenttään tapahtui pehmeästi päätelineille ensimmäisellä yrittämällä ja koneen asento ja nopeus säilyi finaalissa aika hyvin
ilman vatkaamista. Kone siis ei ole suttunuijaohjattava Smiley. Ensimmäinen kone jota olen kokeillut jonka kanssa pääsi sinuiksi jo ekalla laskulla. Tietysti kumuloitunut
tyyppikokoelma lienee osallisena asiaan myös. Rullailu hallille ja kone halliin. Käsijarru mallia polkupyörä/mopo on ehkä varvasjarruun tottuneelle
ekat pari minuuttia outo, mutta ennen kuin on Malmilla asematasolta 18:n odotuksessa, se tuntuu jo ihan luontevalta.

Nopeusmittarin virheestä ei ole allekirjoittaneella parempaa tietoa, mutta keskimäärin mittari lupasi yli 200 km/h ilmanopeuslukemia maanopeuden vaihdellessa suunnasta
riippuen 140 ja 230 km/h välillä joten mistään hitaan pään ultrakevytkoneesta ei ole kysymys, kone houkuttelee matkalentämiseen tällä kuin muillakin ominaisuuksillaan.

Kone ei ole tyyliltään raaseri vaan pikemminkin muistuttaa Diamond DA-40:n eleganttia fiilistä ja luksuskruisailua. Täydellinen tietenkään kone ei voi olla,
ultrien tyypilliseen tapaan siitä löytyi hieman nipottamista kuomumekanismista missä verrokki DA-40:n osat sopivat keskenään just,
eikä niin että vähän sovitetaan ja asetellaan ja sitten vasta menee linksut paikalleen. Turvallisuusmielessä kuomumekanismin lukitus on todennäköisesti
yksi parhaista näkemistäni tähän mennessä ja tuskin pystyy aukeamaan lennolla vaikka löisi pään kovastikin tintissä kuomuun tai vaikka laskusta ei niin
kesysti käyttäytyvällä koneella sitten tulisikaan niin täydellinen.

Istuma-asento koneessa on erinomainen ja toisin kuin ultrissa yleensä, penkin takana on kattoon asti ylettyvä laipio joka toimii niskatukena jos tulee
kolarissa äkkipysäys (esim. pakkolasku). Yleensä ultrakoneissa tyypillisesti ei ole mitään tukea niskan takana ja kolariturvallisuus on tältäosin vielä
siellä 50-60-luvulla vaikka penkki olisi muuten parempi kuin tyypillisen vanhan moottorikoneen Trabant/Lada-laatua oleva penkki jonka suunnittelukriteereihin
ei lienyt kuulunut termit kuten 26g turvaohjaamo (jo varmaan 0.5 g riittää siihen että penkki luiskahtaa kiskoilla asetuskohdalta taka-asentoon mikä on
lähinnä surkuhupaisaa puhuttaessa samaan aikaan tyyppihyväksyttyjen koneiden väitetystä turvallisuudesta (onhan se uusissa koneissa toki huomioitu, kaikissa
Diamondeissa ja Cirruksissa toki on niskatuet ja penkit jotka ei kolistele pitkin kiskoja kuin junat ilman veturinkuljettajaa)…

Koneen huippunopeus on korkeampi kuin koneen VNe, eli koneella pääsee vaakalennossa VNe:n yli täydellä kaasulla. Vihreä kaari loppuu kuitenkin melko aikaisin tässä konetyypissä josta johtuen lähes täyttä kaasua ei voi 100 hp Rotaxilla käyttää ainakaan matalilla lentokorkeuksilla, lentopinnoilla ehkä (kokeilematta vaikea sanoa).

Huomioitava seikka mainospekseistä valmistajan sivulta:
Spekseissä luvattu 220 km/h cruising speed tarkoittaa että ajetaan Rotaxia melko isoilla kierroksilla ja kovalla kulutuksella.
Pilotin valittavana on siten joko pitkä toimintamatka tai suuri nopeus.
Lento-ohjekirja lupaa seuraavaa 60 litran tankeilla varustetusta versiosta:
140 km/h 1070 km toimintamatka
180 km/h 700 km toimintamatka
200 km/h 666 km toimintamatka
220 km/h 515 km toimintamatka